Viiden jälkeen saavuttiin Lyoniin, meidän piti ottaa metro yhdelle Lyonin muista juna-asemista treffataksemme meidän couch-hosti. Pakko sanoa, että oli ihana ajella metrolla! Varsinkin kun osa toukista oli orassihtavia toukkia niinkuin kotikylillä. Oikeastaan tykäistyin Lyoniin jo siitä hetkestä lähtien ja oikeastaan huomasin tykästyväni kaupunkiin hetki hetkeltä enemmän. Saavuimme kuitenkin sovitulle paikalla ja pian meidän hosti, eli Celine tuli noukkimaan meidät suojiinsa. Celine on valmistunut aikoinaan meidän koulusta Angerssista, joten yhteistä puhenaihetta löytyi heti. Celine asui tosi lähellä juna-asemaa ja keskustaa. Ja tosi isoa ostoskeskusta. Mentiin siis kämpille ja istuttii hetkeksi alas ja mietittiin, että mitäs nyt. Päätettiin kokkaa meidän viikonloppukodin asukkaille ja lähdettiin Celinen kanssa paikalliseen Carrefouriin. Koska Celinellä oli kolme (tai neljä) kämppistä ja meitäkin oli jo neljä, niin päätettiin kokata jotain helppoa eli pastaa. Noh iha perusjauhikset ja tomaattisoosit yms kasaan ja menoks. Päätettiin ostaa myös kesäkurpitsaa ja vähän sieniä (tölkki, ei ollu tuorei plää). Noh, kokkailtiin sitten siinä Stinken kaa muonapastaa ja yksi Celinen kämppiksistä, Alex, paukkaa paikalle tarkkailemaan ja ilmoittaa, että hän on ranskalainen kokki. Krhm, siis ranskalainen kokki ja me kokataan mössöpastaa. Meinas mulla ja Stinkellä nousta pala kurkkuun, että mitehä nyt käy. Noh, onneks ruoka kuitenki kai maistui ja otettiin vähän pastis-drinksua ja olutta kämpillä. Pian kuitenkin alkoi väsy painamaan kaikkia ja päätettiin painua pehkuihin. Lauantai tulisi myös olemaan täynnä ohjelmaa, joten päädyttiin siihen että deitsit nukkumasan kanssa olisi paras ratkaisu.
Lauantaina päätettiin lähteä ajoissa liikenteeseen ja ottaa suunnaksi Lyonin vanha kaupunki ja kukkula, jossa on öö... yllärinä kirkko, mutta ekstrana roomalainen amphiteatteri. Otettiin taas metro alle ja suunta vanhaan kaupunkiin. Kukkulalle pääsi funiculairilla, joka oli vähänkuin metrovaunu joka meni vaan ylämäkeen. Päästiin kukkulalla ja kirkko olikin aika upea ja maisemat vielä upeampia. Ilmakin suosi kerrankin meitä ja saatiin nauttia auringosta ja lämmöstä. Kirkolta ja maisematasanteelta lähdettiin käpyttelemään roomalaiselle teatterilla, jossa vietimme aikaa yllättävän pitkän tovin. Oli aika mukavaa lökötellä yli 2000-vuotta vanhoilla kivi-istuimilla ja nauttia auringosta ja lämmöstä. Koska olemme tietysti luovia tyttöjä Stinken kanssa, esitettiin tytöille pienimuotoinen draama. Stiina kieltäytyi meikän esittämän hahmon kosinnasta, joten eipä jääny muuta vaihtoehtoa kun antiikinaikaisesti riistää henki itseltäni. Kukkulalta käveltiin ihanan puiston läpi Lyonin vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki oli tosi nätti ja olin aivan fiilareissa. Sen jälkeen piti suorittaa vähän shoppailua tietysti ja treffattiin hostelli-tytötkin. Sovittiin vähä illan suunnitelmia eli bailuja. Meidän ranskalainen kokki oli luvannut kokata meille illalla ja päätettiin kuuden jälkeen lähteä kämpille, jossa ruoka jo odottikin.
Illalla ruuan jälkeen otettiin vähän olusta meidän majoittajien kanssa, tai oikeastaan majottajan kämppisten kanssa, koska Celine oli lähteny aamulla viikonlopuksi pois Lyonista. Siinä sitten jutusteltiin ja valmistauduttiin iltaan. Tarkoitus oli nähä Stiinan suomessa ollut vaihtarituttu, joka on kyllä ollut munki luona jatkoilla ja mennä Rhône-joella oleville laivoille juhlimaan. Suunitelmaan kuului tavata tytötkin laivalla. Päätettiin ensin lähteä käymään meidän tutun kaverin kotibailuissa ja luvattiin treffata meidän hostit myöhemmin kylillä. Bailuista lähdettiin kylille ja laivalle. Laiva on aiva täyteen pakattuna ihmisistä ja oli aikamoinen kreisibailumeininki, mutta me otettiin Stinken kanssa ihan rauhassa. Lopulta laivalle eksyi myös Shannon ja Elizabeth ja kokki-Alex ja hengailtiin pilkkuun asti. Käveltiin bailulaivalta kämpille ja kuinka ollakaan ilma ei ollut enää yöllä yhtä lämmin kuin päivällä. Noh vihdoin ja viimein päästiin kämpille ja tilattiin hissi. Hissi tuli. Mentiin hissiin. Hissi jäi jumiin. Jumiin pohjakerroksen ja ykköskerroksen väliin. Ja me majailtiin ykköskerroksessa! No ei oo reilua. Onneks meillä oli Alex, joka soitti hissikorjausjampalle ja onneks Shannonilla oli ipod mukana, josta meikä katto Leijona Kuningasta sen yli puolituntia, kun ooteltiin hississä.
Keskipäivän aikoihin sunnuntaina lähdettiin Angersia kohti. Junamatka kesti tällä kertaa jopa kahdeksan tuntia, parin tunnin vaihdolla Toursissa. Toursissa käytiin vaan pizzalla ja junamatkat meni taas mussutellessa eväitä ja mä katoin Narnian tarinoita Shannonin kaa ipodilta. Mainio keksintö kyllä täytyy sanoa. Kokonaisuudessaan Lyon oli kyllä aivan mieletön kaupunki. Tykkäsin aivan satanolla, rento meininki, kauniita taloja ja alueita ja muutenkin jotenkin todella miellyttävä paikka. Mielelläni menisin kyllä uusiksi. Pakko vielä mainita, että Rhônen vesi oli aivan kirkkaan sinistä. Mielettömän näköistä ja sitäki, kun meiän Loire ja Maine, eli Loikku ja Maikku on aivan ruskeen värisiä. Ja Seine on lähinnä tummanruskee, hehe. Lopuksi vähän vielä kuvia.
Kouluviikko oli taas perussettiä, paitsi että käytiin vierailulla liuskekivitehtaalla ja juhlittiin Saint Patrick's Daytä. Ja nyt viikonloppuna käytiin katsomassa Loiren laakson linnoja koulun järjestämällä matkalla, mutta en ny kirjoita siitä tässä. Liuskekivikatot on paikallinen erikoisuus ja täällä meidän Angersissa on liuskekivimuseo. Ja eiköhän meidät piti raahata sinne. Mielenkiintoinen osa oli, kun liuskekivityöläinen?, no, äijä joka pistää sen kiven palasiks, näytti meille miten liuskekiviä käsiteltiin ennen vanhaan. Museo-osuus oli sitten kyllä puuduttava, kuin mikä. Saatiin kivenlouhoojaukkelilta muistoks liuskekivilaatat ja mun liuskekivilaatta on mun espressopannun alusta nyt. Eli oliha tostakin jotain hyötyä. :) En ollut ennen juhlinut Saint Patrick's Dayta ja hauskaa oli! Kaikki Angersin irkkupubit oli täynnä ja kerrankin tuntui, että kylillä oli elämääkin noin kymmenen jälkeen. Juotiin myös Guinnessia tietty ja kaikkia irkkuspesiaaleja. Oli niin hauskaa, että päätettii Stiinan kanssa missata vika bussi. Ilta päättyi perinteisesti Softiin ja saatiin järkättyä asiat vielä niin hyvin, että pyöräiltiin kotiin. Tämä ei vaatinut muuta kun yksien pyöränavainten saamisen, loistavan painostustyön tuloksena ja yhden unkarilaisen pojan kuutisen kilsan juoksulenkin samalla kun nämä leidit polkivat seurana.
Lopuksi vielä vähän Pikku Prinssiä, jonka luoja Antoine de Saint-Exupéry on syntynyt Lyonissa.
"Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen:
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti