maanantai 1. helmikuuta 2010

Perussettiä.

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä meillä. Sunnuntaina hengailtiin ja käytiin Stiinan kanssa lenkillä järvellä taas. Aurinko paistoi ja oli mukavaa. Päivällä valmistelimme meidän suklaa-powerpointtia, josta tuli ihan perusjees. Siinä oli lähinnä vain kuvia ja meidän piti esitellä niitä ja tuoda esille jotain havaintoja mitä mahdollisesti (or not) teimme. Noh, napsimme muutamia ihan kivan näköisiäkin kuvia ja havainnot päätimme vetää fiilispohjalta. Kokkailtiin tyttöjen kanssa ruokaakin, eli leppoisaa oli. Illalla hengailimme vielä jonkun aikaa yhteiskeittiössä kaikkien kanssa, mutta sitten olikin jo aika mennä unille.

Kouluviikolle on kyllä yllättävän raskas herätä aina. En ymmärrä mikä siinä on. Meilläkin tunnit alkoivat vasta puoli kymmeneltä, mikä ei ole kuitenkaan kauhean aikasin. Ensimmäisenä vuorossa olivat tunnit, johon sisältyivät esitykset. Ryhmiä ja aiheita oli monta ja kaikki olivat hauskoja. Oman vuoron lähestyessä alkoi jäätymisvaara tuntua, mutta esitys meni lopulta ihan ok, vaikkei meillä paljoa sanottavaa ollutkaan. Luotimme myös vanhaan ja hyväksi todettuu keinoon eli lahjontaan ja tarjosimme myös suklaamaistiaiset kaikille. Meidän piti arvoida toistemme esityksiä paperille ryhmittäin, niin ensi kerralla varmasti selviää kannattiko lahjonta. Täällä oppintunti kestää aina tunnin ja kaksikymmentä minuuttia ja koska esitysten kanssa aikataulut venyivät pääsimme suoraan syömään. Oli ihan mukava huomata, että kun menee syömään heti ruokalan auettua voi välttää sen perushullunmyllyn, joka siellä yleensä vallitsee. Silloin oli myös mahdollisuus jopa oikeasti katsoa ruokavaihtoehtoja, eikä valita sokkona jonoa ja odottaa arvan lankeamista. Noh, murkina oli taas sitä perusmättöä. Kävi kyllä vähän kateeksi, kun kuuli BarLaurean luomulihapullista ja muusista.... Seuraavat kaksi oppituntia menivät kohtalaisen hitaasti, varsinkin viimeinen joka taitaa olla "international marketingia". Siinä miesopettaja, joka näyttää ehkä vähän mister Beanilta (muitten huomio) on kertonut jo pari oppituntia erilaisia tilastoja. Nojoo, ihan mielenkiintoista sinällään, mutta ehkä mennään asiaankin joskus.

Huomenna meillä on vain kolme tuntia aamupäivällä. Aamu alkaa ihanasti kahdeksalta ranskalla. Päästään jo kuitenkin kahdentoista jälkeen pois. Oon hukannu mun vihkon jonnekin yhdeksään neliööni, enkä voi ees illalla harjotella ranskan aakkosten ääntämistä. Oon niin kahjo, en voi ymmärtää miten onnistuin senkin hukkaamaan. Päivällä käydään Carrefourissa ja illalla mennään katsomaan Angersin lätkäjoukkueen matsia. Joukkueen nimi on hienosti Ducs D'Angers. Joukkueessa pelaa aika monta suomalaista ja jopa yksi virolainen. Pitää vielä lisäksi mainita, että yksi suomalaisista ei ole kuka tahansa..... Hän on.... MARKO KIPRUSOFF! Eli saadaan seurata, kun takatukka liehuu! Whoa!

Loppukevennyskuvana tissisuklaat!