J'aime Paris!

Coucou!

Pariisi oli ihana, mutta tavallaan tosi erillainen mitä olin kuvitellut. Mulle tuli sellainen olo, että toivottavasti jossain vaiheessa saisin olla pariisitar. En ehkä ymmärrä Pariisin romantiikka-hömpötystä. Onhan siellä Eiffel-torni ja vanhoja hienoja rakennuksia, joo, mutta ei se siitä silti vielä kovin romanttista tee. Pariisi oli vaan tosi kaunis, mutta samalla rento ja samalla siellä sekoittui vanha ja nuorekas ilmapiiri. Erilaiset kaupunginosat ja kaduilla ja sisäpihoilta löytyvät torit ja markkinat, pienet putiikit, kukkakaupat ja jättiläismäiset kauppakeskukset sulattivat kyllä tämän tytön sydämen. Puhumattakaan sadoista ravintoloista, kahviloista, leipomoista ja vanhoista papparaisista, jotka availivat ostereita ravintoloiden edessä. Phuuh.

Viikonloppu Pariisissa on lyhyt aika, kuten kaikissa suurkaupungeissa. Mitäs, käveltiin valehtelematta ihan hulluna. Eikä ollut kovin lämmin, oikeastaan tuuli oli suoraan kuin jääkaudelta, varsinkin sunnuntaina. Käveltiin Seinen rantaa pitkin keskustaan. Meidän hotelli oli keskussa, mutta aika laidalla kuitenkin. Käytiin tsekkaamassa Louvren piha, ei menty sisälle. Ja voin melkeinpä sanoa, että en välttämättä menekään ainakaan Musée d'Orsay-kokemuksen perusteella. Tilitän siitä myöhemmin. Louvrelta käveltiin pitkin Champs-Èlysèetä pitkin Riemukaarelle. Voin sanoa, että siinä on jo aika paljon kävelyä. Onneksi ennen Pariisi-patikointia syötiin hyvää lasagnea ja suklaakookos-vanukasta hotellin lähellä. Lasse, vanunanu ja lasi punaviiniä oli lounastarjouksessa vaan kympin. Ei paha. Louvren kohdalla jouduttiin ottamaan kyllä vähä energiapiikkiä, eli crêppi nutelalla ja banaanilla. Oli hyvää. Riemukaarelta päätettiin lähteä hotellille ja siitä dinnerille. Stiinalla oli Pariisi-opas mukana ja koska oltiin aika poikki (ei pelkästään sen takia, että torstaina oli ollut taas pakko lähteä Soft-baariin muutamalle Angersissa) päätettiin bongata oppaasta, joku ravintola lähimaastosta. Nojoo... Kyllä kannatti! Oli meinaan niin hyvää ruokaa, että meinas itku ihan tulla. Ravintola oli ihanan sekamelskasesti sisustettu - kattokruunuja, vanhoja kirjahyllyjä, piano, kultakalamalja, jossa ui pari fisuakin, sekalaisia tauluja yms, niin ja hyvää musiikkia. Mutta ruoka, nammm, alkupalaks jaoin Cahalin kanssa etanat. Etanat tuli sellasessa minikokoisessa valurautakattilassa ja lilluivat jossai aivan mielettömän ihanassa kermakastikkeessa, jossa oli päällä vähän tuoretta lehtipersiljaa. En ollut syönyt etanoita ennen tollaisella tavalla valmistettuna ja oli kyllä aivan mielettömän hyvää ranskalaisen patongin kanssa. Pääruuaksi söin ankkaa, joka oli täydellistä medium ankkaa, joka oli loistava kombo kermaperunakakun ja vähän makeahkon ja mantelisen soossin kanssa. Eli mitään turhaa krumeluuria, yksinkertaiset maut jotka täydensivät toisiaan ja olin aivan hurmoksessa. Jälkkäriks jaettiin pistaasi-crème brûlée Stinken kanssa, joka oli namia samaten. Kaiken kruunasi hyvä punkku. Hintaa koko lystille tuli vähän alle noin 35e, ei taida Suomessa onnistua ihan. Kaiken lisäksi ravintola oli samalla kadulla, mistä Jim Morrison aikoinaan lähti paremmille laitumille.

Ruuan jälkeen oltii kyllä aika kuitteja, joten lähdettiin hotellille ja petiin! Toinen päivä oli taas kävelyä täynnä ja meikän kenkävalinta ei kyllä tukenut tätä päätöstä kovinkaan hyvin. Sattu käpälään päivän päätteeks aika paljon. Tokana päivänä päätettiin vähä shoppailla ja suunistettiin ostoksille kaupungin läpi. Jossai vaiheessa jakaannuttiin ja Elizabeth ja Cahal lähtivät nykytaiteen museoon. Minä ja Stiina kunnollisina naisihmisinä jäimme shoppailemaan ja pyörimään kylille, käytiin kahvillaki ihan. Illemmalla tavattiin Montmartessa ja kiivettii Sacre-Courin kukkulalle. Maisemat olivat upeita ja käytiin kirkossakin sisällä. Sen jälkeen oli taas snäksin paikka, mulle maistui creppi, tällä kertaa sitruunalla ja sokerilla ja Stiinalle jätski. Dinnerille mentiin suomalaiseen "ravintolaan". Ravintola oli ylisympaattinen pikkuravintola kellarissa, jota piti suomalainen rouva ja hänen ranskalainen aviomies. Oli ihana syödä sillä ja hapankorppua ja juoda lapparia! Syötii myös hernaria ja savuporoa. Pariskunta oli tosi ihana ja herttainen ja Liisa-koirakin pyöri pitkin ravintolaa. Liikuttavaa. :)

Sunnuntai olikin lähtöpäivä, mutta meidän juna lähti vasta viiden pintaan joten meillä oli muutama tunti aikaa pyöriä vielä kaupungilla. Koska tuuli oli sunnuntaina niin kylmä, ku vaan olla ja voi, päätettiin lähteä kulttuurisoimaan museoon. Päätettiin mennä Musèe d'Orsayhin kylmää pakoon. Olin suhteellisen innoissani, koska Orsaysta löytyy muutama Monet ja Monet on aikalailla yksi mun lemppareista. Orsayssa on muutamia muitakin tunnettuja tauluja eli vaikutti ihan kiinnostavalta. Museon edessä oli jonoa, joten siinä vaiheessa olisi pitänyt aavistella, ettei tää ny kauheen hyvin mee. No eihän se menny, koko museo oli täynnä typeriä turisteja (joo, tiedän oon iteki turisti), jotka juoksi ympäri museota, ottamassa kuvia kameroillaan tauluista, jotkut älypäät oikeen salaman kanssa. Siis lähinnä katsomatta itse maalauksia ollenkaan. Mun mielestä museoissa voisi olla kamerat ylipäätänsä kiellettyjä. Eipä siinä nyt sitten kauheesti pystynyt Monetin maalauksiin keskittymään tai mihinkään muuhunkaan. Kohtapuolin pitinkin lähteä suunistamaan juna-asemalle. Säästäväisinä tyttöinä otettiin hitaampi ja halvempi juna Angersiin ja oltiin kyllä vässähtäneitä, kun päästiin kotia. Pitää vielä mainita, että Pariisin metro oli tosi kiva ja oli hauska päästä ajelemaan välillä muullakin, kun junalla ja bussilla!

Viikko piti sisällään Elizabethin 21-vuotis synttärit, jotka on jenkeille iso juttu. Järkättiin pienet bailut ja mentii vähän kylilleki juhlimaan. Päivänsankari ja muutamat muut sai ittensä sit semisti heikkoon happeen. Piti sitten auttaa sankari kotia vikalla bussilla ja minä sain nauttia monta tuntia migreenistä. Aamulla oli kuitenkin jo uudet kujeet, kun koulua oli vasta kahdelta ja silloinkin vain tutustumisretki taas yhteen kirkkoon ja puutarhaan. Sitä seurasi viinimaistelu. Yllättävän moni puuttui, jostai syystä retkeltä hehe. Puutarha oli tosi nätti ja siellä oli pikkusia kilejä ja papukaijojaki. Papukaijat tappeli keskenään mokomat. :< Puutarha olisi ollut vielä nätimpi, mutta ilma oli taas aika viileä, eikä se tuntunut pienessä pöhnässä kovin kivalta. Viinimaistelussa maisteltiin paikallisia Loiren alueen viinejä. Viinit oli tietysti hyviä ja muutaman lasillisen jälkeen olokin oli vähän pirteämpi. Sitten käpyttelin Englanninkieliseen kirjastoon vähä lainailemaan leffoja ja siitä kotiin, missä Stiina jo odottikin malttamattomana.

Nyt viikonloppuna oltiin käymässä Loiressa, mutta taidampa siitä tehdä ihan oman päivityksen. Reissuun kuitenkin kuului näyttelemistä 2000-vuotta vanhalla roomalaisella teatterilla, vähän bailausta, kokkaamista kokille ja jumittuminen hissiin neljän aikaan aamuyöstä. Tällä viikolla lähdetään koulun järkkäämälle retkelle Loiren laaksoon bongailemaan yllärinä linnoja.... Mennään me kuitenkin suklaatehtaaseen ja Tintin taloon! Onkohan Milou kotona? :)

Ja vähän kuvia tietty, bongaa Pariisi, kirkko Angersissa ja puutarha.

























Laitetaan vielä loppukevennykseksi muutama kuva meidän Lakanal Recidensistä, The Ruokoja and Vanhanen recidence, the ladies of the house speaking.... Ja meiän lemppariopen Jean Danionin hieno kuvaelma, miksi välillä pitää olla hotellissa eri huoneet. Joillekin voi tulla paha mieli, jos joku esimerkiksi kuorsaa vähä liian kovaa.