Normandiaa!

Ennen meidän kahden viikon lomaa meillä oli koulun järkkäämä reissu Normandiaan. Tämä oli siis jo huhtikuun alussa, mutta oon ollut taas ahkera bloggari kuten huomaatte... Tässä vaiheessa koulu on melkee paketissa ja kolmen viikon päästä olisi jo aika olla kotona. Vähän on aika mennyt pikaiseen. Koitan tehdä nyt pian päivityksen meidän kahden viikon lomareissusta ja muustakin touhuilusta täällä.

Me lähdimme koulureissulle Normandiaan torstaina. Stiina jäi tänne ja lähti perjantaina sukuloimaan. Meidän muitten reissu siis starttasi torstai aamuna kohti Normandiaa. Reissun olivat järkänneet taas samat matkaopasopiskelijat, jotka ovat järjestäneet meidän reissuja ennenkin. Eli odotukset olivat lievästi vaihtelevat. Bussimatkat vedeltiin taas sikeitä ja ensimmäinen vierailupaikka oli siideritehdas! Kuullostaa erittäin hyvältä ja sitä se myös oli. Tutustuttiin siiderin ja calvadoksen valmistukseen ja olihan maistiaisiakin tietenkin! Ostettiin myös pullo piknik-lounaalle, joka syötiin siideripanimolla! Oma henkilökohtainen uutuussuosikkini oli calvadoksen ja siideri sekoitus Pommeau, joka oli mukavan vahvan siiderinen, nami. Ranskalaista siideriä tulee kyllä ikävä täältä lähtiessä, ei enää Fizzin kuiva omena taida upota ihan samaan tahtiin, kuin ennen.





Kuten ehkä joku historian tunnilla hereillä ollut saattaa muistaa oli Normandialla jonkin näköistä tekemistä toisen maailmansodan kanssa. Eli seuraava pysähdyspaikka oli amerikkalaisten maihinnousijoiden hautuumaa rannikolla. Koska vaihtariryhmässämme on paljon jenkkejä oli hautausmaalle järjestetty yltiösentimentaalinen pieni muistotilaisuus, jossa amerikan kansallislaulu raikasi. Ihan kaunis ajatus, mutta näin omaan korvaan vähän kalskahtivat Amerikka tuli ja pelasti koko Euroopanne -puheet, jota hautausmaan työntekijä puhui... Ja mitenhän ne atomipommit... Nojoo, tilaisuus oli silti nätti ja meidän Elizabeth pääsi jopa kantamaan kukkia! Haustausmaalle on kuitenkin haudattu noin kymmenentuhatta kaatunutta ja jokaiselle oli pystytetty valkoinen risti, joten näky oli vaikuttava! Hautausmaa on kuuluu myös Amerikalle, eli nyt oon käynyt periaatteessa Amerikassa!







Seuraava kohteemme oli yksi varsinaisista maihinnousupaikoista. Tähän kohtaan rannoista rantautui 225 miestä, josta selvisi 95. Tästä voi päätellä, että paikanpäällä oli ollu aikoinaan aikamoinen mylläkkä. Ranta jätettiin samanlaiseen kuntoon, mihin se oli jäänyt pommitusten jäljiltä, joten koko ranta oli täynnä pommien tekemiä kraatereita. Ranta oli samaten todella vaikuttavan näköinen ja aurinkoisessa säässä oli vaikea kuvitella minkälainen myräkkä siellä on ollut aikoinaan. Tässä vaiheessa meidän oppaiden aikataulut feilasivat noin satanolla, joten paikalle päästyä he ilmoittivat, että meillä on noin viisitoista minuuttia aikaa ottaa kuvia ja sitten takaisin bussiin. Että näin taas...







Päivä jatkui vieläkin toisen maailmansodan teemoissa, kun vierailtiin Sainte Mère Eglisessä. Tämän kylän kirkon katolle laskeutuivat liittoutuneiden laskuvarjosotilaat. Tämä oli nähtävästi kylän merkittävin tapahtuma ikinä, koska kyseisen kirkon katolle oli ripustetettu laskuvarjoukkeli. Kuinka tyylikästä... Käytiin myös ilmailu- ja sotamuseossa, jossa oli jotain ihan mielenkiintoisia juttuja ja sitten ei mielenkiintoisia. Täällä meillä oli kuitenkin yli tunti vapaata aikaa eli tosi kiva suht autiossa kaupungissa. Lödettiin Elizabethin kanssa kuitenkin jotenki todella karmiva suihkulähde. Ps. Karavaanari karavaanari on kaikkien kaveri.... Onhan se iha oikein pistää kirkon viereen parkkikselle grilli pystyyn. :D







Tämän jälkeen lähdettiinkin meidän maantien varrella sijaitsevaan hotelliin ja vietimme iltaa pelaillen ja syöden. Seuraavana aamuna oli aamulla aikasin lähtö katsomaan Bayeuxin kadetraalia ja vaihteeksi uutta seinämattoa vai mitäkähän sen oikee nimi nyt virallisesti onkaan! Kadetraali oli aika mötikkä ja kylmässä kevätaamussa piristyi aika äkkiä. Myös seinämatto oli aika jumbo, vaatimattomat 70 metriä pitkä. Selostukset sitten kestivät myös yhtä kauan. Seinämatto oli tällä kertaa kuitenkin yllätävän hauska, koska siinä oli paljon pieniä ja suhteellisen typeriä yksityiskohtia. Kuten kaikenmaailman taistelevia elukoita ja alastomia ukkeleita.









Seinämaton tapittelun jälkeen matka jatkui Mont Saint Michelille. Mont Saint Michel on siis luostarisaari Normandian rannikolla ja on yksi Normadian vieraillummista kohteista. Sen kyllä myös huomasi - saaren pikkukaduilla oli niin paljon turistikauppaa, ruokapaikkaa ja hotellia ynnä muuta kun niihin neliömetreihin mahtui. Ympäristö oli silti tosi hieno, tykkäsin tosi paljon laskuveden aikana olevista aavoista kentistä. Saaren ympäristöön vaikuttaa siis nousu- ja laskuvesi. Sokkeloiset kadut ja rappuset olivat myös kivoja. Ilmakin oli mahtavan kesäinen ja saarta oli kiva kierrellä oppaiden kanssa. Kunnes mentiin sisälle luostariin, jossai sitten oltiinkin ikuisuus. Eikä meillä ollut taaskaan meille luvattua vapaa-aikaa, kun siellä luostarissa sitten vähän kestikin... Ostettiin Elizabethin kanssa silti ennen kotimatkaa jätskit! Ainiin ja siellä oli kivoja lampaita! Huomatkaa myös mestariotokseni, vanha pariskunta ja koira.